itseohjautuva

Itseohjautuvuus

ja sen kolme tärkeintä edellytystä!

Tänä päivänä kaikkien pitäisi olla itseohjautuvia yksilöinä, tiimeinä ja organisaatioina. Mutta miten oikeastaan ollaan itseohjautuvia? Itseohjautuvuus ja sen kolme tärkeintä edellytystä ovat oikeanlaiset tekijät, työkalut ja johtaminen.

Jos minulta kysyttäisiin, että miten toimii itseohjautuva organisaatio tai mitä itseohjautuvuus on, niin vertaisin sitä yleisurheilukilpailun juoksulajeihin (pahoittelen kömpelöä urheiluvertausta, mutta se sopii selventämään tätä parhaiten).

Tiedäthän kun juuri ennen suoritusta kaikki kilpailijat ovat samalla viivalla, hyvin valmennettuina ja jokainen tietää mitä häneltä odotetaan ja nyt on aika näyttää kykynsä. Valmentajalta voi tulla vielä viimehetken vinkkejä, mutta hän ei puutu itse suorituksen tekemiseen, seuraa kuitenkin tarkasti vierestä. Kun vihdoin maaliin päästään, niin voittoa juhlitaan yhdessä. Samalla tavalla toimii itseohjautuva työntekijä tai koko työyhteisö.

No mikä sitten on mennyt pieleen, jos itseohjautuvuus puuttuu, vaikka kaiken piti olla kunnossa? Tarkasta ainakin nämä asiat ensimmäiseksi:

itseohjautuvuus

Työyhteisön ja sen jäsenten pitää olla sopivia toimimaan itseohjautuvasti

Itseohjautuvuudessa on kuitenkin kyse itsensä johtamisesta ja kaikilta ihmistyypeiltä tämä ei yksinkertaisesti vain onnistu. Toiset tarvitsevat koko ajan ohjeita ja selkeitä suuntia. Jos joku ei ole koko ajan ohjaamassa heidän toimintaansa, niin he ”seisovat tumput suorina” niin kauan, että rupeavat keskittämään pikkuhiljaa fokustansa aivan vääriin asioihin. Heistä tulee perässä vedettäviä, joista koko työyhteisö kärsii.

Vertaisin tätä viestijuoksukilpailuun, jossa suurin osa joukkueesta on harjoitellut myös itsenäisesti ja pitänyt fokuksen koko ajan tulevissa kilpailuissa. He ovat ottaneet huomioon myös levon ja ravinnon osuuden tulevaa suoritusta varten. Heille on ihan selvää, miten kilpailuja kohti edetään.

Sitten on yksi joukkueen jäsen, joka ei osaa ottaa kaikkia asioita huomioon. Häneltä meinaa unohtua itsenäinen harjoittelu, jos valmentaja ei joka kerta muistuta siitä erikseen. Häneltä on päässyt unohtumaan miksi hän oikeastaan halusi tähän joukkueeseen ja jos totta puhutaan, niin ehkä suoratoistopalvelu, sipsipussi ja sohva houkuttelevat tällä hetkellä enemmän. On sanomattakin selvää, että pikkuhiljaa koko joukkue alkaa kärsimään siitä, että yhdeltä jäseneltä puuttuu itseohjautuvuus ja fokus tekemiseen. Hän tarvitsee erityistä tukea valmentajalta päästäkseen taas samalle tasolle muiden kanssa.

Toinen ongelma työyhteisön sopimattomuudessa voi olla luottamuksen puute ja halu omia juttuja itselleen. Ei osata tai haluta jakaa tietoa työyhteisön kesken, vaan pidetään itsekkäästi kiinni omista tiedoista ja osaamisesta.

itseohjautuva

Työyhteisölle pitää osata antaa tarvittavat työkalut itseohjautuvuuteen

Aika harva on synnynnäisesti valmis itsensä johtaja, joten ohjausta ja valmennusta alkuun tarvitaan. Kun totutusta hierarkkisuudesta hypätään itseohjautuvuuteen – kukaan ei aluksi tiedä mitä pitäisi tehdä tai mitä häneltä odotetaan. Raamit tekemiselle puuttuvat. Pitäisi osata johtaa itseään, mutta ei ole hajuakaan, miten se tehdään.

Työyhteisölle pitää osata kertoa johdon puolesta puitteet ja raamit, joiden sisällä päätöksenteko on hyväksyttävää ja päämäärä on kaikille selvä. Jos ei tiedetä yhtään mitä itseltä odotetaan tai mikä suunta pitäisi ottaa, niin on taatusti ongelmia näköpiirissä.

Sohitaan sinne ja tänne ja koetaan riittämättömyyttä työntekijänä. Pitäisi olla dynaaminen ja onnensa kukkuloilla, kun on saanut vapautta työn tekemisen suhteen, mutta ei yhtään tiedä miten sitä käyttää ja työuupumus odottaa nurkan takana.

Itseohjautuvuuden työkalujen puutetta vertaisin mielelläni pienten lasten yleisurheilutapahtuman juoksukilpailuun. Osaatte varmaan kuvitella kahdeksan pientä viisivuotiasta, jotka odottavat innosta hihkuen lähtöpaikalla kisan lähtölaukausta.

Kun lähtölaukaus vihdoin tulee, niin kolme nohevinta lähtee kirmaamaan kohti maalia yleisön kannustaessa. Kun kisaa on kolmasosa jäljellä, niin näistä kolmas tajuaa, ettei voi voittaa ja luovuttaen lysähtää maahan harmistuneena parkumaan pettymystään. Kaksi muuta jatkaa kohti maalia toisiaan samalla tönien ja ensimmäisenä maaliviivan ylittänyt alkaa heti lällättelemään toiseksi tulleelle, joka työntää voittajan kumoon.

Mitä tapahtui viidelle muulle viisivuotiaalle? Yksi heistä jäi maaliviivalle istumaan, koska ei halunnutkaan osallistua koko kilpailuun. Toinen näki kesken juoksun vanhempansa kannustusjoukoissa ja kirmasi oikopäätä heidän luokseen. Kolmas häkeltyi tilanteesta ja lähti juoksemaan väärään suuntaan. Neljäs löysi matkalta leppäkertun ja jäi sitä ihmettelemään, sekä viides, joka pääsi lopulta maaliin – tosin juostessaan yhdessä äitiään kädestä kiinni pitäen.

Oikeanlaisella ohjaamisella ja kannustuksella näistäkin viisivuotiaista voidaan saada ajan myötä täysin tasavertainen ja samalta viivalta ponnistava kilpailujoukkue.

itseohjautuvuus

Itseohjautuvaa työyhteisöä pitää osata johtaa oikein

Itseohjautuvuus ei tarkoita sitä, että johtamista ei tarvita. Johtajan tehtävä on asettaa edellä mainitut realistiset ja tarpeeksi selkeät tavoitteet, eli raamit tekemiselle, sekä olla työyhteisön tukena tavoitteiden saavuttamisessa. Johtajan tehtävänä on myös kannustaa luomaan ja osaltaan luoda työyhteisöön psykologista turvallisuutta, joka mahdollistaa avoimen työskentelyn aidossa yhteishengessä.

Itseohjautuvaa työyhteisöä ei johdeta puuttumalla kaikkiin yksityiskohtiin tai toisaalta jättämällä työyhteisöä heitteille ja loisteta poissaololla.

Itseohjautuvuuden kannalta onkin kaksi huonoa johtamistyyppiä:

Pikkutarkka johtaminen, jossa johtaja tai esihenkilö puuttuu työyhteisön ja työntekijöiden jokaiseen tekemiseen. Pikkutarkan johtajan pitää olla koko ajan tietoinen missä työntekijät menevät ja mitä he tekevät tai aikovat tehdä seuraavaksi. Pikkutarkka johtaja ei luota alaisiinsa ja kaikki pienimmätkin päätökset pitää hyväksyttää hänellä erikseen.

Ei valmentajakaan juokse koko suorituksen ajan vierellä kyselemässä onko varmasti lämmitelty hyvin ennen suoritusta tai onko kengännauhat varmasti sidottu oikein. Eikä valmentajalta täydy kysyä lupaa wc-käyntiin ennen kilpailuja.

Välinpitämätön johtaminen, jossa johtaja tai esihenkilö on etäinen tai ei ole tarvittaessa tavoitettavissa. Hän sysää kaiken vastuun tekemisestä työntekijöille ja jos joku erehtyy kysymään neuvoa, niin hän kuittaa sen jotakuinkin lauseella ”Olet itseohjautuva alasi ammattilainen, keksi ratkaisu”. Välinpitämätön johtaja ei siis ota kantaa mihinkään ja välttelee vastuuta viimeiseen asti, sekä loistaa poissaolollaan aina kuin se on mahdollista.

Jos valmentaja jäisi pois aina harjoituksista tai kisapaikalla poistuisi vähin äänin ennen suoritusta makkarakojulle palatakseen vasta mitalinjakoon katsomaan miten valmennettavat ovat pärjänneet, niin hän olisi pian entinen valmentaja.

Täytyy muistaa, että myös johtajat ovat voineet joutua itseohjautuvuuden kelkkaan tahtomattaan. Myös he voivat joutua tekemään suuren hyppäyksen totutusta hierakisesta johtamisesta ”täyden vapauden” -johtamiseen, jolloin johtamistaitoja todella koetellaan. Itseohjautuvan työyhteisön johtajan pitäisikin osata ajatella, että hän on olemassa alaisiaan ja heidän tarpeitaan varten, eikä niin, että alaiset ovat täällä suorittamassa hänen antamiaan tehtäviä.

-Mia

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.