Miten päästä eroon suorittamisesta

Miten päästä eroon suorittamisesta?

Moikka, Mun nimi on Mia ja mä olen toipuva suorittaja. [Moi Mia!] Mä haluaisin jakaa sulle mun kokemuksia siitä, miten tunnistin itsessäni suorittajan ja auttaa samalla sua pääsemään eroon suorittamisesta.

Meillä suorittajilla olla monta yhteistä luonteenpiirrettä, vaikka se tarina miten me ollaan päädytty suorittajiksi on meillä kaikilla eri.

Tunnistatko sä itsessäsi näitä samoja asioita?

Muista huolehtiminen

Oletko säkin se tyyppi, joka aina huolehtii kaikista muista? Se, jonka puoleen käännytään aina silloin, kun elämä heittää kapuloita rattaisiin? Se, jonka oletetaan ratkaisevan kaikki ongelmat ja silittävän vähän päätä kaupan päälle? Se, joka on tottunut laittamaan kaikkien muiden tarpeet aina etusijalle?

Tiedän, mä olen se tyyppi myös!

Olen ollut aina sosiaalinen ja tykännyt olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä. Nautin täysillä siitä, että voin olla avuksi ja auttaa muita kaikin mahdollisin tavoin. Olin kasvanut siihen jo nuoresta pitäen, että kannoin vastuuta ja pidin huolta myös muiden asioista [nyt myöhemmin vasta ymmärrän, että ihan liikaakin].

Jossain vaiheessa kuitenkin havahduin siihen, että muhun otettiin yhteyttä enemmän vain silloin, kun joku tarvitsi jotakin, kuin silloin, kun oli jotain ilon aihetta. Se oli kieltämättä aika kipeä huomio, se tuntui oikeastaan tosi pahalta.

Kiltin tytön syndrooma

eroon suorittamisesta

Onko sulta odotettu joskus sitä, että mukisematta otat vastaan kaiken ulkopuolelta tulevan ja hymyilet ja niiaat vielä vähän päälle? Oletko yrittänyt olla mahdollisimman huomaamaton, ettet vain aiheuttaisi mitään ylimääräistä harmia kenellekään? Ootko sä ollut se joka on siirtänyt kaikki omat tarpeensa syrjään, ettei vaan tulisi mitään ongelmia muille?

Jep, niin minäkin.

Mä olen elänyt koko elämäni tähän asti niin, kuin multa on odotettu. Turhia valittamatta ja mitään ylimääräistä pyytämättä. Etten vaan huolestuttaisi ketään turhaan.

Olen joutunut sorkkimaan paljon kipeitä muistoja, joiden vasta nyt ymmärrän aiheuttaneen mulle tämän kiltin tytön syndroomaan.

Hyvä esimerkki on se, että olen ennen rakastanut järjestää juhlia [rakastan muuten vieläkin, jos voin tehdä sen ilosta, enkä velvollisuudesta]. Juhlissa kuulen yleensä aina saman lauseen ”Kyllä sä olet taas jaksanut tehdä ja järjestää vaikka mitä” – Kyllä tein, en jaksanut, mutta tein kuitenkin, että voisin ilahduttaa teitä [ja nyt haluaisin nukkua viikon putkeen, kiitos].

Koska olen myös omasta mielestäni kohtuullisen hyvä juhlien järjestäjä, niin voit kuvitella kuinka usein saan osallistua juhliin pelkkänä vieraana… aivan oikein.

Täyden kympin työntekijä

eroon suorittamisesta

Oletko sä ollut aina kova paiskimaan töitä hampaat irvessä ja antanut itsestäsi aina sen 110% työllesi? Ootko aina halunnut olla superhyvä työssäsi ja samalla muut ovat ihailleet kunnianhimoasi? Veditkö säkin aina sata lasissa – kunnes uuvuit totaalisesti?

Sama täällä.

Halusin olla aina paras työssäsi ja näyttää muille, että mä pystyn tähän. Olen aina tarttunut kaikkeen uuteen aina rohkeasti, vaikka sisimmissä epävarmuus on kirkunut täyttä kurkkua. Mä en vaan voinut näyttää epävarmuuttani, joku olisi vielä luullut, että pelkään.

Koska myös työelämässä olin parantumaton ylisuorittaja ja armoton huolehtija, niin lopulta huomasin tekeväni myös ison osan muille kuuluvista töistä. Olin kireä kuin viulun kieli ja pelkäsin pienintäkin itseeni kohdistuvaa empatian murusta, koska tiesin, että silloin olisin murtunut kokonaan [olisin luultavasti itkenyt silmät päästäni ja joutunut tajuamaan etten ollut enää työkuntoinen]. Arvaat varmaan mitä sitten lopulta kävi?

Juuri niin, työuupumus iski ja ylisuorittaja tippui kovaa ja korkealta keskellä oman elämänsä suurinta kriisiä.

Syytin pitkään siitä itseäni. Miten minulle voi käydä näin? Mitä vikaa minussa on? Lopulta tajusin, että minussa ei todellisuudessa ollut mitään vikaa, olin vain ajautunut tähän tilanteeseen.

”Kyllähän sä pärjäät!”

Ootko säkin kuullut sen sata kertaa kuinka ”Sinä se pärjäät kyllä” ja ”Olen aina tiennyt, että sinä selviydyt tästä elämästä” -fraasit?

Kuulostaa tutulta.

Kaikki olettavat, että minä olen se joka pärjään tässä elämässä aina. Mutta entä jos en pärjää? Eikö mulla ole oikeutta turvautua muiden apuun tarvittaessa?

Kyllä on, mutta koska mä olen itse tietämättäni opettanut ihmiset siihen, että mä olen näennäisesti se pärjääjätyyppi, niin eihän kukaan osaa edes kuvitella muuta.

Aika harvoin kukaan kysyy multa mitä mulle oikeasti kuuluu tai miten mä voin. Koska kaikki olettaa, että mä kyllä pärjään – tuli mitä tuli.

Miten eroon suorittamisesta?

eroon suorittamisesta

Se, että pääsisit eroon suorittamisesta kokonaan, on miltei mahdotonta. Elämänkokemuksemme ovat muovanneet meidät tähän pisteeseen, eikä sitä pysty kokonaan muuttamaan.

Mulla on kuitenkin sulle hyviä uutisia: Jos pystyt tunnistamaan ja hyväksymään itsessäsi suorittajan, niin sinulla on mahdollisuus oppia myöskin elämään suorittamisen kanssa.

Ensimmäinen askel on itsemyötätunnon opettelu. Se on pitkä ja hidas prosessi, mutta se on helppo aloittaa ja se sun kannattaa aloittaa heti.

Onko sulla taipumusta puhua itsellesi rumasti ja moittia itseäsi usein? Niin mullakin oli. Ja väitän, että en ikimaailmassa kehtaisi puhua kenellekään muulle niin rumasti, kuin puhuin ennen itselleni.

Kun tajusin, miten valtavasti ruoskin itse itseäni jatkuvasti parempiin suorituksiin millä hinnalla tahansa, niin tajusin myös sen, että sen on nyt loputtava!

Mun oli pakko tutustua itseeni uudelleen, että opin ajattelemaan itsestäni kauniisti ja hyväksyvästi. Opin, että kaiken ei tarvitse olla täydellistä, riittävän hyvä on usein tarpeeksi. Olen itse määritellyt ennen mikä oli mulle täydellistä, joten jouduin opettelemaan myös sen, mikä on mulle nyt riittävän hyvä. Ja et usko miten vaikeaa se oli!

Myös itsensä rakastaminen on suorittajalle ja huolehtijalle aluksi todella vaikeaa. Jos pystyt sallimaan itsellesi tilapäisen laiskuuden ilman morkkista, niin olet päässyt jo pitkälle! On todella voimauttavaa huomata, että itsensä rakastaminen ei vähennä yhtään rakkautta muita kohtaan.

Kun oppii miellyttämään muiden sijasta enemmän itseään, niin on jo todella lähellä maalia.

Miten tästä eteenpäin?

ratkaisukeskeinen valmennus

Elämän risteyskohdissa on oikeasti ihan hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään mitä elämältään ihan oikeasti haluaa. Se ei ole aina helppoa [varsinkaan yksin], joten ymmärrän hyvin, että on helpompi vain tukahduttaa sisimpänsä ja jatkaa elämänsä suorittamista.

Olemme niin tottuneita siihen, että joku oman itsemme ulkopuolelta ohjaa elämäämme ja kertoo aina mitä meidän tulisi milloinkin tehdä.

Jos kuitenkin meille kasaantuu huonoja kokemuksia tarpeeksi, niin keho tai mieli voi alkaa oireilemaan ja sitä kautta on ikään kuin pakko pysähtyä.

Ensimmäistä kertaa itsensä äärelle pysähtyminen on oikeasti aika pelottavaa ja se voi aiheuttaa meissä monenlaisia tunteita aina ahdistuksesta ja kauhusta valtavaan riemuun.

Jos siis oikeasti haluat päästä eroon suorittamisesta ja oppia myötätuntoisemmaksi itseäsi kohtaan, niin suosittelen lämpimästi ratkaisukeskeistä valmennusta myös sulle.

Ratkaisukeskeisessä valmennuksessa opit sanoittamaan tunteitasi ja sitä kautta pääset kiinni siihen, mitä elämältäsi oikeasti haluat jatkossa.

Mä pystyn tähän! -ratkaisukeskeinen valmennus sopii sulle erityisesti silloin, jos haluat selkeyttä omaan elämänhallintaasi, toimivuutta ihmissuhteisiisi, haluaisit kohdata todellisen tunnemaailmasi ja löytää konkreettisia keinoja oman arjen eheyttämiseen.

Nähdään valmennuksessa!

-Mia

Seuraa minua Instagramissa tai Facebookissa saadaksesi paljon todella tärkeitä oivalluksia ja ajatuksia itseäsi varten!

 Olethan jo ladannut itsellesi ilmaisen pikaoppaan Onnellisempaan elämään?

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *