alanvaihto viisikymppisenä

Alanvaihto viisikymppisenä

Jos alanvaihto viisikymppisenä on harkinnassa omasta halustaan, niin lähipiiri pitää vähintäänkin tärähtäneenä. ”Eihän kukaan palkkaa enää viisikymppistä!” – niinhän te luulette!

Kohtaan usein toistuvia kipupisteitä eri ikäryhmiin kuuluvien alanvaihtajien kanssa keskustellessa. Halusin kerätä niitä vähän yhteen Sinulle. Ihan vain tietääksesi, ettet todellakaan ole yksin tai ainoa mietteidesi kanssa.

Aiemmin kirjoitin jo alan vaihdosta kolmekymppisenä ja nelikymppisenä, joten nyt on luonnollisesti aika syventyä 50-vuotiaiden (noin +-5 vuotta) ajatuksiin alanvaihdosta, joihin yleisimmin törmään.

Väsähdys ja viimeinen rutistus

50-vuotias

Viisikymppisenä on voitu tehdä yksi todella pitkä työura yhdellä alalla tai sitten ehditty hankkia pitkä työkokemus useammalta eri alalta.

On voitu kulkea laput silmillä vuodesta toiseen työtä suorittaen, sivussa kasvatettu perhe ja maksettu asuntovelkaa pois.

Äkkiä voidaan havahtua ajatukseen, että tässäkö tämä nyt oli? Tätäkö pitäisi vielä jaksaa kymmenen tai viisitoista vuotta vääntää? Jos ajatus tuntuu karmealta, voi olla terveellistä katsoa myös mitä aidan toisella puolella olisi tarjolla.

Usein 50-vuotiaat uutta alaa harkitsevat valitsevatkin uudeksi ammatiksi sellaisen, joka vastaa omiin arvoihin ja joka työnä tuntuu ennen kaikkea miellyttävältä. Työtä pitäisi jaksaa tehdä tosiaan vielä parhaimmillaan ainakin 15 vuotta, joten onkin hyvä harkita tarkoin, miten haluaa tuon ajan käyttää. Se on kuitenkin pitkä aika viimeiselle rutistukselle ennen ansaittuja eläkepäiviä.

Lähipiiri pitää ihan hulluna

Jostain syystä viisikymppisten alanvaihtajien lähipiiri ei aina suhtaudukaan positiivisesti uusiin urasuunnitelmiin. Oletko törmännyt johonkin näistä lausahduksista kertoessasi asiasta ensimmäistä kertaa:

”Mieti nyt vielä.”

”Onkohan tuossa nyt mitään järkeä. Olet ollut paikassa xxx jo niin kauan.”

”Mistä kuvittelit saavasi töitä? Nuorempia palkataan kuitenkin ensisijaisesti.”

”Ettet vain jäisi työttömäksi.”

”Onko tämä joku viidenkympin villitys?”

Tämä on sinänsä harmillista, nimittäin jos joskus, niin viisikymppisenä kaipaisi juuri tukea ja rohkaisua näinkin suuriin elämänmuutoksiin ja haaveisiin.

Ikärasismi työllistymisen esteenä

Jostain syystä joka puolella kohkataan ikärasismista rekrytoinnissa ja lietsotaan ajatusta, että viisikymppinen ei voi enää työllistyä. En kiistä sitä, ettei se voisi jossain paikoissa ja aloilla ollakin todellisuutta, mutta ei todellakaan kaikkialla. Tiedän jo henkilökohtaisesti niin monta onnistunutta alan tai työpaikan vaihtoa kyseisillä ikäkymmenillä, että jo se pelkästään kumoaa väitteen omasta näkövinkkelistäni.

Ennen kaikkea pitää olla halua ja motivaatiota oppia uutta ja olla avoin työelämän tarjouksille.

No mä nyt oon jo viisikymmentä, mutta kai musta vielä tähän olisi.

Kannattaa pitää itse oma elämänkokemus vahvuutena, eikä lähteä sitä vähättelemään. Työhaastattelut ovat tähän oiva esimerkki. Yleensä on kahdenlaisia viisikymppisiä: ne, jotka sanovat: ”No mä nyt oon jo viisikymmentä, mutta kai musta vielä tähän olisi.” ja toinen ryhmä, jotka ilmaisevat asian näin: ”Kokemusta löytyy muulta alalta, mutta olisin todella innostunut oppimaan vielä uutta, sillä työvuosia on vielä edessä.”.

Työllistymisen esteenä voi kuitenkin olla yksi sudenkuoppa. Viisikymppisenä on usein totuttu hyvään palkkatasoon, niin kuoppana voi olla palkkatoive. Usein kuulee todella sitä, että haettuun paikkaan palkattiin joku nuorempi. Useinkaan ei ole kysymys iästä, vaan puhtaasta matematiikasta – nuoremmat ovat yleensä valmiimpia tekemään samaa työtä maltillisemmalla palkkatoiveella. Työsuhde on kuitenkin työnantajan ja työntekijän välinen hyötysuhde. Tämäkin asia kannattaa pitää mielessä.

Tähän kohti en malta olla vielä ottamatta kantaa täysin absurdiin ohjeeseen, johon törmäsin muussa yhteydessä. Viisikymppiselle työnhakijalle oli neuvottu, että hakemuksesta kannattaa jättää ikä ja syntymävuosi kokonaan pois. Voin kertoa, että tuo, jos mikä aiheuttaa ihmetystä rekrytoijassa. Ensimmäisenä tulee olo, että mitä tässä nyt yritetään peitellä. Toiseksikin, kyllä nohevimmat rekrytoijat osaavat silti laskea koulun päättymisen tai työkokemusvuosien perusteella iän tarpeeksi lähelle. Tai jotkut hakijat ystävällisesti kertovat syntymävuotensa kuitenkin esimerkiksi sähköpostiosoitteessaan. Kannattaa siis pelata avoimin kortein.

Uuden oppimista

Jos työpaikan vaihtaminen tai kokonaan uudelle alalle siirtyminen vaatii uusien taitojen opettelua, niin on aika kurkistaa koulutusten ihmeelliseen maailmaan.

Kaikkien ei tarvitse lähteä hankkimaan uutta pitkää akateemista koulutusta, vaan joskus lyhyempi ammatillinen koulutus voi olla parempi vaihtoehto. Joskus jopa lyhyt täydennyskoulutus tai kurssi voi olla mainio tilaisuus petrata puuttuvia tai ruosteessa olevia taitoja.

Aloja ja opintomuotoja on suomessa mahtava määrä kaikkien halukkaiden saatavilla. Kannattaa kuitenkin tosiaan pohtia millainen koulutus sopisi omaan elämäntilanteeseen parhaiten ja miten pitkäksi aikaa on valmis sitoutumaan opiskeluun.

Harrastuksesta työksi

alanvaihto viisikymppisenä

Yhä useampi viisikymppinen valitsee uudeksi ammatiksi harrastusten kautta johdetun alan, mikä on ilahduttavaa. Silloin työn tekemisen ja harrastuksen raja hämärtyy ja työ on varmasti mielekästä. Tässä tapauksessa varmoin työllistymisen muoto on joku yrittäjyyden muodoista.

Ihan lähiaikoina vastaani on tullut viisikymppisistä alanvaihtajista mm. koirayrittäjä, käsityöyrittäjä, itse oppinut puuseppä ja matkailualan yrittäjä. Heidän tyytyväisyytensä tekemiinsä valintoihinsa on ollut ilahduttava huomata. Yksi heistä totesikin, että ”Nyt ei ole enää kiire eläkkeelle!”.

Arvon viisikymppiset työnhakijat ja alanvaihtajat!

Olette sitten liikkeellä omasta tahdosta tai pakon edessä, niin uskaltaa luottaa työelämään ja olkaa avoin sille, millaisia mahdollisuuksia sillä on tarjota.

Älkää jääkö yksin pohtimaan mahdollisuuksia, vaan uskaltakaa pyytää apua silloin, kun sitä tarvitaan.

-Mia

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.