Alanvaihto kolmekymppisenä

Alanvaihto kolmekymppisenä

Monille tulee alanvaihto kolmekymppisenä ensimmäisen kerran eteen työuran aikana.

Kohtaan usein toistuvia kipupisteitä eri ikäryhmiin kuuluvien alanvaihtajien kanssa keskustellessa. Halusin kerätä niitä vähän yhteen Sinulle. Ihan vain tietääksesi, ettet todellakaan ole yksin tai ainoa mietteidesi kanssa.

Haluan aloittaa noin 30-vuotiaista (noin +-5 vuotta), jotka ovat luultavasti ensimmäistä kertaa asian äärellä.

Urapolun ylä- ja alamäki

Kolmekymppisenä on jo sen verran elettyä työelämää takana, että alkaa ymmärtämään mitä työelämältään haluaa tai tietää ainakin mitä ei halua. Noin 30-vuotiaana työvuosia vielä lukemattomasti edessä ja mieleen saattaa hiipiä ajatus siitä, onko nykyisessä työssä mitään järkeä?

Tässäkö tämä oli?

Tätäkö loppuelämäni tulee olemaan?

Voi olla, että nuorena ensimmäiseksi valittu ala ei enää tässä kohti tunnukaan omalta. On voitu syystä tai toisesta ajautua aikanaan tälle alalle töihin jopa vähän salakavalasti ilman suurempaa suunnitelmallisuutta.

Toiset meistä on valinnut aikanaan alun perinkin ihan väärän alan ja nyt haaveillaan ensimmäisen kerran muutoksesta – unelmatyöstä.

Mihin minä oikeastaan kelpaan?

Ensimmäinen elämänsuunnan muutos tulee siinä kohtaa työelämää, kun ei näe itseään enää viiden tai ainakaan kymmenvuoden päästä samassa työpaikassa tai edes samalla alalla. Voidaan olla totaalisen uupuneita tai leipiintyneitä omaan työhönsä. Mielessä vilisee kasa tärkeitä kysymyksiä. Mihin voisin lähteä kouluttautumaan? Mistä voisin löytää uuden työn? Koetaan ehkä vähän huonoa omaatuntoa siitä, että ”juuri kun on saanut elämänsä järjestykseen”, niin halutaan romuttaa kaikki ja aloittaa puhtaalta pöydältä.

On mahdollista, että kuluneiden vuosien aikana on perustettu perhe ja saatu lapsia – pidetty breikki työelämästä. Nyt ei haluta enää palata töihin samaan paikkaan. Jopa vähän (tai vähän enemmänkin) ahdistaa ajatus palaamisesta.

Toisaalta voi olla, että on valmistunut opinnoistaan vasta vähän aikaa sitten, eikä ala tunnu omalta enää. Menikö vuosien opiskelut hukkaan? Ei kehdata myöntää, että tämä ei tunnu enää hyvältä idealta. Ajatus työskentelystä tuntuu lähinnä vankilalta. Tätähän minä halusin. Vai halusinko?

Oman talouden uhkakuvat

alanvaihto kolmekymppisenä

Usein nuorena työskentelyn suurin motivaatio on raha. Mitä parempi palkka, sen parempi lopputulos. Jaksetaan painaa pitkää päivää ja venyä miten päin vaan, jos liksa on kohdillaan.

Kolmekymppisenä on ehtinyt elintaso jo vakiintua, joten miten käy palkkatasoni, jos vaihdan alaa tai työpaikkaa? Saatetaan olla vielä vähän sokeita sille, että hetkellisen tulotason alenemisen (esimerkiksi uuteen ammattiin opiskelun ajan) jälkeen tulotaso vakiintuu jälleen. Ehkä ensimmäisen kerran tulee mieleen kysyä itseltään motivoiko minua palkka vai itse työ?

Tässä kohti haluan tarjota olkapäätä ja kertoa, että aikaa on, vielä ei tarvitse päättää mitään lopullista. Jos suomalaisella tänä päivänä mahtuu keskimäärin kolme eri työelämää koko työuransa varrelle, niin ehdit vielä vaihtaa – kerran jos toisenkin! Alanvaihto kolmekymppisenä voi olla kuitenkin hyvä juttu.

Tärkeintä on kuunnella itseään ja hyvinvointiaan, muuten ei säily työkykyisenä.

Seuraavassa kirjoituksessani aion hypätä noin kymmenellä vuodella eteenpäin seuraavaan elämänvaiheeseen ja keskittyä siihen, millaisia ajatuksia nelikymppisillä alanvaihtajilla on usein mielessään.

Palataan!

-Mia

1 kommentti

  1. […] kirjoitin kolmekymppisen alanvaihdosta ja nyt on aika syventyä 40-vuotiaiden (noin +-5 vuotta) ajatuksiin alanvaihdosta, joihin […]

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.